Auli Mantila (s. 27. toukokuuta 1964 Jyväskylä) on suomalainen elokuvaohjaaja ja kirjailija. Vuosina 2012–2016 hän toimii taiteilijaprofessorina.

Mantilan tunnetuimpia elokuvia ovat Neitoperho (1997), Pelon maantiede (2000) ja Ystäväni Henry (2004). Mantilan esikoisromaani Varpunen ilmestyi vuonna 2005. Hän on tehnyt käsikirjoituksia ja ohjauksia myös radioon.

Mantilan Yle TV1:lle ohjaama sarja Hopeanuolet palkittiin kahdella Venla-palkinnolla vuonna 2007. Jaana Saarinen sai Ritvan roolistaan parhaan naisnäyttelijän Venlan ja käsikirjoittajat Leea Klemola ja Kaarina Hazard parhaan draamakäsikirjoituksen Venlan.

Auli Mantila opiskeli aluksi Jyväskylässä luokanopettajaksi, mutta vaihtoi pian taidekasvatukseen. Vuonna 1990 hän aloitti Taideteollisen korkeakoulun elokuvalinjalla, josta valmistui 1995. Siellä hän solmi läheisen ammatillisen yhteyden opettajansa Matti Ijäksen kanssa, jota Mantila pitää tärkeimpänä mentorinaan. Ijäksen ohella Mantilan töissä usein toistuvia nimiä ovat näyttelijä Leea Klemola ja elokuvaaja Heikki Färm.

Vuonna 1994 Mantila toimi apulaisohjaajana Kanerva Cederströmin Työttömän päiväkirjassa ja Pertti Sveholmin Pohjalla-tuotannossa. Samana vuonna valmistui myös Mantilan kuunnelma Marja, josta Matti Ijäs pyysi tekemään televisiokäsikirjoituksen. Mantila päätyi myös ohjaamaan tämän tuotannon, televisioelokuvan Marja (1994). Mantila on toiminut käsikirjoittajana myös Ijäksen elokuvissa Lahja (1997) ja Pala valkoista marmoria (1998), jälkimmäisessä yhdessä Juha Lehtolan kanssa Martti Joenpolven novellin pohjalta.

Mantilan ensimmäinen pitkä teatterielokuva oli vuonna 1997 valmistunut Neitoperho. Elokuva sai Humanismin käsi -palkinnon. Vuonna 1999 sai ensi-iltansa Anja Kaurasen samannimiseen romaaniin perustuva Pelon maantiede ja vuonna 2004 Ystäväni Henry. Sittemmin Mantila on toiminut ohjaustyön ohella tuottajana useissa lyhytfiktioissa ja dokumenteissa.